Kultapallo Rudbeckia laciniata 'Goldball'

Tämän vuoden maatiaiskasviksi on Maatiainen ry valinnut kultapallon (ruots. gullboll). Se on meillä harvoin kasvatetun syyspäivänhatun (Rudbeckia laciniata, ruots. höstrudbeckia) kerrannaiskukkainen lajike 'Goldball'. Kun syyspäivänhatulla on mykerökukinnon reunalla vain yksi rivi neuvottomia keltaisia laitakukkia, kultapallolla myös kukinnon keskellä olevat kehräkukat ovat muuttuneet kielimäisten laitakukkien kaltaisiksi, jolloin kukinnosta tulee pallomainen.

Lajinimi laciniata tarkoittaa liuskalehtistä ja viittaa kasvin syväliuskaisiin lehtiin. Sukunimi Rudbeckia tulee kuuluisista, jo ennen Linnétä vaikuttaneista ruotsalaisista kasvitieteilijöistä Olof Rudbeck vanhempi (1630-1702) ja nuorempi (1660-1740). Blomboken – Bilder ur Olof Rudbecks stora botaniska verk -teos on Pohjolan upeimpia kasvikirjoja (Martinsson, Karin & Ryman, Svengunnar, Prisma 2008).

Ehkä vanhoja taimihinnastoja selailemalla pääsisi selville, kuinka kauan kultapalloa on kasvatettu meillä. Ainakaan Erik Lindgrenin Kasvitarhakirjassa vuodelta 1903 sitä ei mainita. Kirjahyllyssäni olevan Richard Karlssonin (myöhemmin Riku Kasterinne) Kodin kukkastarhan toisessa painoksessa vuodelta 1929 se jo mainitaan. Siinä syyspäivänhatun suomenkielisenä nimenä on kuvaavasti "liuskalehtinen kultakierre" ja sen kerrotaan olevan "kaunis kasvi pensastoihin".

Lisäksi Karlsson kirjoittaa kultapallon olevan "komeimpia monivuotisia kasvejamme. Muunnos: flore pleno Goldball, Kultapallo, kukat tiheästi kerrotut, kullankeltaiset". Vanhoissa puutarhakirjoissahan ei oltu kovin tarkkoja termeistä, vaan lajikkeita kutsuttiin usein muunnoksiksi tai muodoiksi. Lajike 'Goldball' ("Golden Glow", "Hortensia") on yli sata vuotta vanha eli sen syntymävuodeksi mainitaan 1894. Silloin sen kantamuoto löytyi luonnosta Pohjois-Amerikasta, missä syyspäivänhatulla on laaja luontainen levinneisyys.

Vanhan 'Goldball'-lajikkeen lisäksi viljelyssä on muitakin kukintojen suhteen samannäköisiä lajikkeita, kuten 150 cm korkeaksi tulevat 'Goldkugel' (1963) ja 'Goldstrahl' sekä vain 80 cm korkea 'Goldquelle'. Viimeksi mainittu on kiiltopäivänhatun (R. nitida, ruots. glansrudbeckia) ja kultapallon saksalainen risteymälajike vuodelta 1963.

Mielestäni parhaan perennakirjan, kymmenosaisen saksalaisen Die Freilandschmuckstauden (ensimmäinen painos on vuosilta 1950-51; myöhemmät yhteen osaan mahdutetut värikuvalliset painokset eivät pääse lähellekään ensimmäisen painoksen tasoa!) mukaan kultapallon löytää jopa kauimmaisten vuoristokylien talojen seinustoilta Balkanilta asti. Samoin sen löytää Suomen kaupungeista ja maaseudulta vanhoista puutarhoista usein aidan viereltä tai seinustalle istutettuna, jossa se on helppo tukea naruilla.

Kultapallon suosio perustuu kasvin vähäisiin kasvupaikkavaatimuksiin, sillä sitä voidaan menestyksellä kasvattaa niin savi- kuin moreenimaassakin, jota maalaistalojen pihapiirien maaperä usein on. Rehevänä kasvina se kuitenkin viihtyy parhaiten silloin kun vettä ja ravinteita on riittävästi. Kultapalloa on helppo lisätä sivuversoista, joita muodostuu runsaasti. Se saa kasvaa vuosikymmeniä paikallaan ilman uudelleen istuttamista. Tietenkin se pikkuhiljaa leviää ehkä liikaakin ja muodostaa lopulta komean pehkon. Toinen tämän kasvin lievä varjopuoli on sen korkeakasvuisuus, jonka vuoksi se on kukinta-aikaan tuettava. Karlssonin kirjassa oleva maininta kultapallon sopivuudesta pensastoihin onkin järkevä.

Kultapallon vierelle voidaan istuttaa muita korkeakasvuisia, tukevavartisia perennoja, jotka lähekkäin kasvaessaan tukevat toisiaan. Toinen tapa on pitää kultapallo matalana eikä päästää sitä parimetriseksi. Alkukesällä alle polvenkorkuiset versot leikataan lyhyiksi. Kukinnan alkaminen määräytyy päivänpituuden mukaan, joten kasvi kukkii loppukesällä silloin kuin pitääkin, vaikka versot ovat kukinnan alkaessa ehkä vain metrin korkuisia. Olen vain huomannut, etteivät monetkaan malta (uskalla?) leikata, vaikka olen jaellut tätä neuvoa auliisti... Ainakin kannattaa kokeilla leikkaamalla aluksi vain osa kasvustoa ja jättämällä loput kasvamaan täyteen mittaansa.

Muistakaamme siis: "Kultapallo-päivänhattu, joka onkin meidän arvokkaimpia perennakasvejamme. Se on täällä täysin talvenkestävä, helposti viljelty ja helposti lisääntyvä, joten sen pitäisi olla juhlistamassa jokaisen puutarhan loppukesää". Näin kirjoittaa Riku Kasterinne Kodin kukkastarhan neljännessä, uudistetussa painoksessa 1951. Jos haluamme olla oikeita maatiaisia, ei vanha 'Kultapallo' saa puuttua kenenkään meidän puutarhasta! Tälläkin kasvilla on monien mielestä useita huonoja ominaisuuksia (kaikilla kasveilla niitä tuntuu olevan!), kuten liian korkea ja hontelo, tukemista vaativa kasvutapa sekä leviäminen, ja jotkut eivät vain pidä keltaisista kukista. Kultapallo on muiden päivänhattujen tapaan myös erinomainen leikkokukka.

Teksti: Pentti Alanko
Kuvat: Olavi Niemi