Vuoden maatiaiskasviksi on Maatiainen ry valinnut rohtoliperin (Levisticum officinale). Se onkin tosi maatiainen, sillä jo hyödyn aikakaudella 1700-luvulla sitä kasvatettiin meillä yleisesti ja käytettiin rohtona niin eläinten kuin ihmistenkin vaivoissa. Aiemmin kasvista käytettiin nimeä ”lipstikka”, joka on väännös sen ruotsinkielisestä nimestä libbsticka. Tämä taasen juontaa alkunsa saksan Liebstöckel-sanasta, joka viittaa kasvin käyttöön ”rakkausyrttinä”, sukupuoliviettiä lisäävänä kasvina. Samaan viittaavat myös englannin kieliset nimet lovage ja love parsley (”rakkauspersilja”).

Rohtoliperiä on viljelty muuallakin Euroopassa niin kauan ettei ole edes varmuutta siitä mistä kasvi on kotoisin. Koko Euroopan kasveja käsittelevän teoksen Flora Europaea (II osa) mukaan se ei ole missään Euroopassa alkuperäinen vaan mainitaan sen olevan kotoisin Iranista. Meilläkin sitä tavataan monin paikoin nykyään luonnonvaraisena, tosin vain vanhana viljelyjäänteenä aina Oulunjärven tienoille saakka. Sen näkeekin sinnittelevän pitkään vanhojen asumusten paikoilla. Koska rohtoliperi on aitona maatiaisena helppohoitoisuuden perikuva, on se välttämätön kasvi kaikkialla missä arvostetaan vanhoja, helppoja kasveja. Ei vain tyylikäs kasvutapa, vaan myös sen kiiltävät lehdet ja keltaiset, tosin pienet kukat lisäävät sen koristeellisuutta ja se sopii myös yksittäiskasvina kukkatarhaan avoimille tai puolivarjoisille paikoille.

Rohtoliperi on helppo kasvi viljellä, joka ei ole vaatelias maan laadun suhteen. Tosin vain viljavassa maaperässä sitä näkee komeana, jopa 1,5-2,5 m korkuiseksi kasvavana. Rohtoliperiä on helppo lisätä siemenistä tai jakamalla keväällä. Vahvakasvuisena se pysyy pystyssä tukemattakin. Se sopii pieneenkin pihaan, sillä yksi taimi antaa riittävästi satoa yhden perheen käyttöön. Tätäkin lehtiyrttiä voidaan leikata koko kesän versojen ollessa 5-10 cm korkuisia ja käyttää tuoreeltaan tai kuivattaa talven varalle. Yleensä sitä näkee kasvatettavan kotipihoissa vain koristekasvina tai siementen saantia varten, joita voi myös käyttää mausteeksi. Rohtoliperin lehdissä on yleisesti erästä laikkusientä (Ramularia levistici) ja meille vasta aivan viime vuosina Eurooppaan levinnyttä  ruostesientä (Puccinia bornmuelleri). Laikkusienellä ei ole merkitystä kasvin hyötykäytölle sen myöhäisen esiintymisen vuoksi, mutta ruostesieni näyttää iskevän jo aivan nuoriinkin versoihin, jolloin niitä ei voi käyttää. Kun sairaat versot leikataan pois, ovat uudet versot yleensä terveitä ja siten mausteena käyttökelpoisia.

Rohtoliperi on voimakas, selleriä muistuttava mauste, jota on käytetettävä kohtuullisesti ettei pilaa ruokiaan. Sitä voidaan käyttää mm. keittojen mausteeksi, liharuokiin, salaatteihin, perunaruokiin ja kastikkeisiin. Aikaisemmin sillä oli monipuolinen käyttö lääkekasvina monien sairauksien ja vaivojen hoidossa, kuten kihtiin, kurkkukipuihin, yskään, jopa keuhkoputken tulehduksen, astman ja ientulehdusten hoitoon sekä parantamaan ruokahalua ja vähentämään ilmavaivoja. Tämä kaikki on unohtunut, mutta käyttäen tätä kuten muitakin yrttejä päivittäin mausteena, saa samalla niiden terveyttä ylläpitävät vaikutukset hyväkseen. Rohtoliperi oli aikoinaan myös tärkeä rohto kotieläinten vaivojen hoidossa.