Pähkinäpensas (Corylus avellana, ruots. hassel), josta toisinaan käytetään väärää ja harhaanjohtavaa nimeä "hasselpähkinä", on meillä Keski-Suomeen asti luontaisena ja harvinaisena kasvava pensas.
Pähkinäpensaasta kelpaavat pähkinät syötäviksi, oksat tynnyrinvanteiksi ja koreiksi ja vanhat
rungot hienoihin puusepäntöihin. Pähkinöitä on Suomessa kerätty aina. Pensaita pitäisi istuttaa
jokaiseen puistoon ja kotipuutarhaankin – tilan salliessa – muutaman pensaan ryhmäksi jonnekin
puutarhan nurkkaukseen.
Pähkinäpensas on yksikotinen kasvi eli jokaisessa pensaassa on emi- ja hedekukkia. Se on
ristipölytteinen eli pölyttyminen edellyttää enemmän kuin yhden yksilön. Pähkinäpensas kukkii
varhain keväällä maalis–huhtikuussa ennen lehtien puhkeamista. Se on tuulipölytteinen eli se ei
tarvitse mehiläisiä tai muita pölyttäjiä.
Poiminnan jälkeen pähkinöiden annetaan jälkikypsyä 1–2 viikkoa. Ne voidaan esimerkiksi kerätä
muovikassiin ja jättää siihen pariksi viikoksi niin, että ne tummuvat, kuitenkin niitä välillä
käännellen. Tämän jälkeen pähkinät kuivataan enintään 5 cm:n paksuisena kerroksena päivittäin
käännellen. Samalla suojuslehdet irtoavat.
Pähkinässä on 60–65 % rasvaa, 17,5 % valkuaista, 7–8 % tärkkelystä ja sokeria. Kuorittu
luonnonpähkinä on pieni verrattuna kaupan hasselpähkinöihin, jotka ovat jalostettujen keskieurooppalaisten viljelylajikkeiden pähkinöitä. Pähkinät voidaan syödä sellaisenaan tai rouhia tai jauhaa esimerkiksi leivontaan. Ne voi myös paahtaa. Kuuluisia pähkinästä valmistettavia tuotteita ovat mm. nougat ja marsipaani. Pähkinöistä voi lisäksi puristaa öljyä.
Elias Lönnrot kirjoitti pähkinäpensaasta, että se ”edistyttää ruohon kasvua" tarkoittaen, että sen alla viihtyvät monet lehtometsän keväällä kukkivat ruohokasvit. Keväällä pensaitten alla kukkivat
monet sipuli- ja mukulakasvit sekä varjoperennat, jotka eivät myöskään tarvitse hoitoa. Syksyiset
lehdet on syytä jättää haravoimatta ja maatumaan kasvien ravinnoksi. On myös hyvä muistaa, että pähkinäpensas on yksi puutarhojemme aikaisimmin kukkivista kasveista. Tuulipölytteisyydestään huolimatta se on lepän ja pajujen ohella varhaiskevään tärkein siitepölyn lähde mehiläisille.
Kuvat: Keijo Luoto
Lue lisää:
Erkki Pöytäniemi: Pähkinät omasta puutarhasta
Pentti Alanko: Pähkinäpensaasta uusi viljelykasvi puutarhoihin
Susan Wilander: Pähkinäpensaslehdot metsän salattuja aarteita
|
