Vuoden maatiaiskasvi 2018

Kotimaisen härkäpavun hienot ominaisuudet on huomioitu ja erilaisia härkäpapuvalmisteita ja tuoreita härkäpapuja on jo myytävinä kauppakeskuksissa ja marketeissa. Myös ruusupapu (Phaseolus coccineus) on syytä nostaa huomion kohteeksi, sillä se on erinomainen sekä hyöty- että koristekasvina. Jostain syystä ruusupapu on unohdettu monista uusista puutarhakirjoista ja ruokaresepteistä, vaikka se on erittäin helppohoitoinen, kaunis, satoisa ja monikäyttöinen sekä koristekasvina että ruoanvalmistuksessa.

Ruusupapujen kasvatukseen on kuitenkin kannustettu Suomessa jo sata vuotta sitten. Kasvitarhakirjassa vuodelta 1907 todetaan, että ruusupapuja viljellään pääasiallisesti kaunistukseksi, mutta niitä pitäisi viljellä paljon enemmän, koska palot ovat yhtä hyviä kuin salkopapujenkin. Ruusupapujen makua kehutaan myös vuoden 1921 Keittiökasvikirjassa. ”Pavut ovat erittäin möyheitä, meheviä ja mureita vieläpä täysikasvuisinakin: tuskinpa on olemassa mehukkaampia vihreitä papuja. Taudit ja tuhohyönteiset ahdistavat harvoin ruusupapuja.”

Keittiökasvikirja vuodelta 1921 sisältää kuusi sivua tekstiä ruusu- eli kukkapavuista. Viljelyä suositellaan kasvin satoisuuden, helppohoitoisuuden ja kylmänkestävyyden vuoksi, minkä vuoksi sitä voi kasvattaa Pohjois-Suomessa saakka. ”Ruusupapu kirkastaa tuvan harmaan, sammaltuneen seinän ja antaa samalla, oikealla tavalla valmistettuna hyvää, terveellistä ravintoa mikä on tervetullut lisä yksitoikkoiseen, vaihtelua kaipaavaan ravintojärjestelmäämme.”
Myös Kotipuutarhuri vuodelta 1929 ylistää ruusupapua pikkupuutarhan arvokkaimpiin kuuluvana kasvina.

Ruusupavun hyvistä ominaisuuksista ja puutarhakirjailijoiden suosituksista huolimatta 1950-luvulle tultaessa ruusupapu ei ollut valloittanut keittiöpuutarhoja. Uusi puutarhakirja vuodelta 1952 kannustaa jälleen ruusupavun viljelyyn ja toteaa, että ”Ruusupavun käyttö vihanneksena ei ole tavallista…  …ruusupavun palot ovat vielä mureampia ja maukkaampia kuin tavallisen puutarhapavun, joten niitä tulisi ehdottomasti myös taloudessa käyttää. Ruusupapu on vaatimattomampi kuin moni salkopapulajike, joten se menestyy meillä paremmin kuin nämä.”

Monivuotista ruusupapua viljellään yksivuotisena

Ruusupapu on kotoisin Keski-Amerikan vuoristosta, jossa se on monivuotinen köynnös. Lähes koko kasvi on syötävä: ruusupavun tärkkelyspitoiset juuret keitettyinä, tuoreet makeat kukat salaateissa ja valkuaisainepitoiset palot keitettyinä sellaisinaan tai eri ruokalajien osana.  Englannin ja Amerikan puutarhoihin ruusupapu tuotiin 1600-luvulla. Ruusupavun viljely levisi nopeasti sen helppohoitoisuuden ja monikäyttöisyyden vuoksi. Amerikassa sen avulla on houkuteltu kolibreja puutarhoihin asukkaiden iloksi. Se on ollut suosittu vihannes brittiläisessä ja Välimeren alueen keittiössä. Englantilaisista siementen verkkokaupoista löytyykin useiden erilaisten ruusupapujen siemeniä, sillä useat uusista ruusupapulajikkeista on jalostettu Iso-Britanniassa. Suomeen ruusupapu tuotiin ilmeisesti 1700-luvulla.

Ruusupapu viihtyy aurinkoisella paikalla, mutta kestää kylmää hieman paremmin kuin monet muut pavut. Se sopii erittäin hyvin parvekeviljelyyn isossa ruukussa. Köynnöskasvina siitä saa nopeasti hyvin peittävän ja koristeellisen varjostuksen kuistille, patiolle, pergolaan tai huvimajaan. Ruusupapuja voi kasvattaa myös puun runkoa pitkin tai kivien päällä. Kasvin lehdet ovat parikymmentä senttiä pitkiä ja 10 senttiä leveitä ja niitä on tiheässä. Kukintoja muodostuu jokaiseen lehtihankaan, joten jopa viisi metrisiksi kipuavissa köynnöksissä on koko kesän ja syksyn jatkuvasti sekä valmiita että puolivalmiita papuja, kukkia sekä nuppuja. Joidenkin arviointien mukaan ruusupapu olisi papulajeista runsassatoisin.

'Painted Lady' on kulttuuriperintölajike vuodelta 1855 Englannista.

Ruusupapujen kasvatus

Kylvän ruusupavun siemenet yleensä huhti- toukokuun vaihteessa taimimultaan halkaisijaltaan kymmensenttisiin taimiruukkuihin pari siementä / ruukku. Siemenet ovat suuria ja koristeellisen musta-violetti-puna- kirjavia. Liotan kovakuorisia siemeniä muutaman tunnin ennen kylvämistä. Kuoren pintaa voi myös hioa ohuemmaksi, mutta kokemukseni mukaan liottaminen riittää.

Ruusupavun voi myös kylvää suoraa ruukkuihin, avomaalle tai kohopenkkiin salkokasvatukseen toukokuun lopussa, mutta esikasvatus varmistaa hyvän kasvuun lähdön ja sadon saamisen mahdollisimman aikaisin kesällä. Kun pavunversot ovat noin 10 senttisiä, alan totutella niitä ulkoilmaan ja toukokuun aikana siirrän taimiruukut ulos. Peitän ruukut hallaharsolla ja otan ne sisälle eteiseen, jos yölämpötila laskee alle 5 asteen, sillä pienet taimet ovat herkkiä kylmälle. Esikasvatus kestää yleensä kolmesta viiteen viikkoon. Yli metrin pituisia köynnöksiä on jo hankala käsitellä.  

Ruusupavut viihtyvät aurinkoisessa paikassa savensekaisessa maassa, johon on lisätty karjanlantaa ja kompostimultaa. Kuvassa 'Celebration'-lajike.  

Olen kasvattanut ruusupapuja sekä avomaalla että parvekkeella.  Viime vuosina olen kasvattanut ruusupavut suurissa ruukuissa talon länsi- ja eteläseinustalla. Istutan ruusupapujen taimet 50-80 cm. läpimittaiseen ruukkuun noin kuudesta kymmeneen tainta/ ruukku. Ruukun pohjalle laitan salaojaksi ruukunpalasia, kiviä ja pilkottuja talventörröttäjien varsia. Sen jälkeen laitan ruukkuun pari lapiollista mustaa multaa tai vastaavaa, kerroksen palanutta hevosenlantaa, lehtikompostia, lapiollisen kanankakkarakeita ja lopuksi puutarhamultaa. Oleellista on se, että multa on ravinnepitoista. Myös kaupan valmiit multasekoitukset käyvät hyvin. Kesällä 2017 ruusupapuni tarvitsivat lisälannoitusta vasta syyskuussa, kun papusato oli runsaimmillaan. Veden saannista pitää huolehtia helteiseen aikaan päivittäin. Siinä suhteessa ruusupapujen viljely sateisena kesänä 2017 oli vaivatonta. 

Ruusupapuja ei tarvitse sitoa, mutta köynnöskasveina ne tarvitsevat tuekseen jotain, jonka ympärille ne voivat kiertyä. Erilaiset kepit ja rimat sopivat hyvin. Kesällä 2017 annoin papujen kasvaa parvekkeen metalliaitaa vasten ja metallisia tikkaita pitkin ylös katolle. Metallin lämmönjohtavuus ei näyttänyt haittaavan köynnösten kasvua mitenkään, sillä kasvit paleltuivat vasta marraskuussa pakkasten myötä.  Sama koski salkopapuja, joiden kanssa sekaistutuksena ruusupapuja kasvatin. Hyvässä sovussa eri papulajien kanssa kasvoi myös runkotomaatteja. Avomaalla ruusupapuja voi kasvattaa kuten salkopapuja seipäisiin tai muihin tukirakenteisiin tuettuina. Silloin taimet on hyvä istuttaa n. 30 cm päähän toisistaan 40 – 50 cm rivivälein.

Värikäs viherseinä tuottaa herkullista satoa

Ruusupapu kasvattaa nopeasti korkean, suuren, tuuhean ja värikkään kasvuston. Kukkien väri vaihtelee lajikkeesta riippuen lohenpunaisesta tulipunaiseen ja valkoisesta puna-valkoiseen. Sato alkaa kypsyä nopeasti elokuusta lähtien. Sato on erittäin runsas ja köynnös tuottaa uusia kukkia ja papuja pakkasten tuloon saakka. Pavut ovat monikäyttöisiä: litteät nuoret palot ovat mureita, makeita ja hyvänmakuisia keitettyinä pensaspapujen ja salkopapujen tapaan. Keitetyistä ruusupavuista puuttuu tarhapavuille ominainen ei-niin-hyvä ”pavun maku”, minkä vuoksi ne ovat mielestäni huomattavasti paremman makuisia kuin pensaspavut.  Palkojen maku, makeus ja rakenne vaihtelee jonkin verran eri lajikkeiden välillä. Nuoria papuja voi pakastaa kiehauttamisen jälkeen. Vanhemmiten paloista tulee säikeisiä, jolloin ravinnoksi käytetään vain siemenet. Lähes valmiit ja täysikasvuisiksi kasvaneet pavut käytetään keitettyinä härkäpapujen tai kidney-papujen tapaan erilaisiin patoihin, keittohin, muhennoksiin ja kasvispihveihin. Täysikasvuiset pavut on helpointa säilöä kuivaamalla. Kypsistä siemenistä kannattaa ottaa osa käytettäväksi seuraavan vuoden kylvöihin.
 
Kuten muutkin pavut, ruusupavut sisältävät myrkyllistä lektiiniä, joka hajoaa keitettäessä. Eviran mukaan kuivattujen ja yön yli liotettujen ruusupapujen riittävä keittoaika on tunnista puoleentoista tuntiin. Ruusupavut ovat erittäin terveellisiä. Niissä on mm. runsaasti valkuaisaineita, kuitua, kivennäisaineita, B- ja C-vitamiineja, sinkkiä ja rautaa

KUVATEKSTI Ruusupapujen helppohoitoisuus ja huonon sään kestokyky tuli todetuksi kesällä 2017. Kasvatus onnistui loistavasti Vantaan Korsossa kasvukauden lyhyydestä ja kylmästä ja sateisesta säästä huolimatta.

Ruusupavun lajikkeet

Myynnissä olevista ruusupapujen siemenistä osa on perinnelajikkeita, kuten valko-puna -kukkainen Painted Lady 1800-luvulta. Vanhoja perinnelajikkeita ja maatiaiskantoja löytyy osoitteesta www.rareseeds.com, jopa 1600-luvulle jäljitetty Black Coat Runner.  
Enormalla on jopa 45 cm pitkät pavut ja sen maku on erinomainen. Lady Di on taudinkestävä, lähes 5 metriä korkea lämpimän punakukkainen köynnös. Celebrationin kukat ovat vaalean lohenpunaiset. Erittäin satoisa on myös punakukkainen Prizegewinner. Valkosiemenisiä ja -kukkaisia ovat mm. White Emergo ja White Lady.  Scarlet Empire ja Scarlet Emperor ovat hyvin suosittuja punakukkaisia lajikkeita.

Ruusupapujen jalostuksessa on pyritty kehittämään itsepölytteisiä, säikeettömiä ja sään vaihteluita hyvin kestäviä lajikkeita kuten Moonlight ja Firelight sekä Firestorm ja Snowstorm.   Jalostuksella on pyritty aikaansaamaan myös matalia lajikkeita. Hestia on matala ruukussa kasvatettava ruusupapu, jota suositellaan myös Pohjois-Suomeen. Se tuottaa satoa todella nopeasti. Hestian kukat ovat punavalkoiset.

Maatiaisesta ja Hyötykasviyhdistyksestä on saatavilla useiden eri ruusupapujen siemeniä. Lisää löytyy Exotic Gardenin ja Thompson & Morganin siemenluetteloista.

Vuokko Coco, kuvat ja teksti

Runsas papusato houkuttelee puutarhuria. Kuvassa keskimmäisenä ruusupapu 'Enorman' ja hieman lyhyemmän 'Lady Di'-lajikkeen palkoja salkopapujen keskellä.