"Kukkiva kerääjäkasvi"-seos

Seos sisältää:  veriapila (Trifolium incarnatum), rehusikuri (Cichorium intybus), hunajakukka (Phacelia tanacetifolia), westerwoodinraiheinä (Lolium Westerwoldicum-Ryhmä, kotimainen siemen) ja keltasinappi (Sinapis alba). Seoksessa on eri syvyyksille hius- ja paalujuuria kasvattavia mm. heinä- ja typensitojakasveja. Muut kasvit ovat yksivuotisia, paitsi sikuri on monivuotinen. Seoksen kasvit parantavat maan rakennetta sekä lisäävät maan alaista ja päällistä luonnon monimuotoisuutta.

Kerääjäkasvilla maksimoidaan viljelysmaan kasvipeite ja näin suojataan maan mikrobeja, ehkäistään rikkakasvien kasvua, tasataan maan lämpötilaeroja, edistetään maamurujen kestävyyttä sekä hyödynnetään koko kasvukautta. Kun satokasvi on korjattu, niin sen jälkeen voi heti kylvää kerääjäkasvia. Näin maa ei jää loppukesällä/syksyllä paljaaksi sekä kerääjäkasvi nappaa typen rikkakasveilta eikä typpi huuhtoudu. Seoskasvustot ovat hyviä myös kerääjäkasvustoissa. Monilajisessa kerääjäkasvustossa heinäkasvit keräävät maan liukoista typpeä samalla, kun apilat sitovat ilmakehän typpeä. Monilajisessa kasvustossa sääolojen vaikutus ei myöskään ole niin voimakas. Yleensä monilajisen kerääjäkasvuston lajeista menestyy aina joku. Kerääjäkasvit voivat auttaa läpäisemään ja murtamaan tiivistyneitä maakerroksia. Kerääjäkasvit haihduttavat maasta vettä syksyllä ja jos kasvusto säilyy talven yli, myös keväällä. Tällöin maa kuivuu haihduttavan kasvuston ansiosta nopeammin, ja toisaalta kasvusto suojaa pintamaata liian nopealta kuivumiselta. Tasaisesti kuivuva maa on nopeammin muokattavissa. Kerääjäkasvien oleellisia hyötyjä ovat yhteytys sekä biomassa, jotka lisäävät maan eloperäistä ainesta ja tehostavat hiilensidontaa. Kerääjäkasveja voidaan hyödyntää myös  mm. lemmikkien rehuna ja siemenenä. Kylvöstä seuraavan vuonna sikuri kukkii sinisin kukin, jollei sitä niitetä. Kukat houkuttelevat puutarhaan pölyttäjiä.

Kasvusto voidaan muokata maahan myöhään syksyllä tai keväällä. Mitä aikaisemmin kasvusto
muokataan maahan, sitä enemmän on aikaa typen vapautumiselle ja samalla menetetään hyöty maan kasvipeitteisyydestä, pitkälle jatkuvasta yhteyttämisestä syksyllä. Maahan muokatun kasvimassan ravinteet tulevat uuden kasvuston käyttöön vasta, kun maamikrobit ovat hajottaneet ravinteet liukoiseen muotoon. Kerääjäkasvit toimivat tehokkaana talviaikaisena kasvipeitteenä, jos niiden lopetus jätetään kevääseen. Se on kaikista paras vaihtoehto ravinnevalumien ja eroosion kannalta. Elävä, aito kasvipeite suojaa maata syksyn ja
talven vaihtelevilta olosuhteilta ja säilyttää ravinteet maassa seuraavan satokasvin käyttöön. Kasvustojen sekoittaminen maahan tuo peltoon uutta eloperäistä ainesta ja kohottaa maan biologista aktiivisuutta nopeasti.

Tärkeää on myös mm. sinapin kasvinsuojeluvaikutus maaperään, se torjuu mm. ankeroisia. Sinapin syvälle työntyvät juuret parantavat maanrakennetta ja maahan jäävä biomassa mururakennetta. Kasvuston hajotessa syntyy myös kaasuja, jotka vähentävät rikkakasvien kasvua seuraavana vuonna. Westerwoodinraiheinä on yksivuotinen (rehu)heinälajike jonka kasvuunlähtö on nopeaa. Se kasvattaa runsaasti korsia ja röyhyjä. Satoisa varsinkin vyöhykkeillä IV-V. Kasvusto on tiheää. Erittäin hyvä taudinkesto sekä ei lakoonnu helposti. Hyvä jälkikasvukyky, satoa saadaan vielä myöhään syksyllä. "On hyvä maanparannuskasvi yksin tai yhdessä persianapilan tms kanssa, siitä voi leikata laihon 2-3 kertaa vuodessa ja käyttää vaikkapa katteena".