Kurjenmiekka, viittakurjenmiekka / ”Maatiaiskurjenmiekka”

Tämä on se siniviolettikukkainen ikivanha ja kestävä, kansan  saksankurjenmiekaksikin puhuttelema iiris, jota kasvatetaan varsin yleisesti puutarhoissa ympäri maata. Raikkaanvihreät lehdet 2-3 cm leveitä, kaartuvat kärjistään, pitkittäissuonet hiukan koholla. Kukkavarret 30-50 cm, useita kukkia per varsi. Tumman violetinsiniset kukat avautuvat kesäkuun alkupuolella, ulkokehälehtien (ne riippuvat) tyvi valkoruskeakuvioinen ja “parta” vaalea. Usein syyskesällä ilmestyy vielä muutama kukka. Leviää pinnanmyötäisellä, paksulla juurakollaan isoiksi ja tiheiksi kasvustoiksi. Kukkatarhaan.

Ote Pirkko Kahilan kirjoituksesta Maatiainen 4/214.

Viittakurjenmiekka, Iris aphylla, on ylivoimaisesti yleisin partaisiin kurjenmiekkoihin kuuluva vanha iiris Suomessa. Aiemmin tällä kurjenmiekalla ei ollut virallista suomenkielistä nimeä ja tuli tavaksi kutsua sitä ”maatiaiskurjenmiekaksi”. Ruotsalaisille se on skomakariris, suutarikurjenmiekka. Tämä on juuri se iiris, joka kasvaa ja toisinaan jopa rehottaa pihoilla etelärannikolta Etelä-Lappiin saakka. Se kasvattaa maan pintaan vaakasuoria ja paksuja, toistensa sekaan ja päälle luikertelevia juurakoita. Haarautuviin, 50–80 cm korkeisiin kukkavarsiin avautuu runsaasti sinivioletteja kukkia. Etelässä kukinta on kesäkuun alussa. Jos pihassa kasvaa viittakurjenmiekkoja vähintään kahta eri kloonia (kasvit ovat Saaneet alkunsa kahdesta eri siemenestä), kukinnan jälkeen saattaa muodostua pulleita siemenkotia. Kun siemenet kylvetään, noin kolmessa vuodessa kasvaa uusia kukkivia viittakurjenmiekkoja. Siementaimet ovat emonsa kaltaisia, mutta vähäistä vaihtelua voi ilmetä eri taimien kukkavarren korkeudessa, kukan koossa ja muodossa sekä sinivioletin Täsmällisessä sävyssä. Viittakurjenmiekka pystyy sinnittelemään hylätyn pihan ruohikossa kukkimattomana pitkät ajat. Se onkin parhaita maatiaisperennojamme, kestävä, viihtyvä ja hyvin kukkiva pihakukka lähes koko maahan. Lisääminen käy nopeasti juurakoista ja hiukan hitaammin siemenistä. Viittakurjenmiekkaa on pidetty Suomessa kauan saksankurjenmiekkana, eikä tämä virheellinen käsitys ole kadonnut vieläkään. Nimien ja ajattelutavan muutos tapahtuu hitaasti.